TRUMP SUUNNITTELEE JO TOISTA HYKKÄYSTÄ SAADAKSEEN ÖLJYT
Taustaa: Venezuelan ja Yhdysvaltojen suhteet – miksi jännite on kasvanut vuosia
Venezuelan ja Yhdysvaltojen suhteet ovat jo pitkään olleet öljyn, aluepolitiikan ja hallintomallin ympärille kietoutunut ristiriitakimppu. Chávezin (1999–2013) ja Maduron (2013–) kausilla Caracas rakensi politiikkaansa näkyvästi Washingtonin vastaiseksi, kun taas Yhdysvallat on perustellut omaa linjaansa Venezuelan demokratian rapautumisella, ihmisoikeusloukkauksilla ja korruptiolla. Tämä vastakkainasettelu on vuosien aikana muuttunut sanoista konkreettisiksi toimiksi – ennen kaikkea pakotteiksi, talousrajoitteiksi ja diplomaattisiksi katkoiksi. presidency.ucsb.edu+1
Käännekohtia olivat erityisesti 2015 alkanut pakotelinja (Yhdysvaltain EO 13692), 2017 rahoitusrajoitteiden kiristyminen ja 2019 eskalaatio, kun Yhdysvallat tunnusti opposition Juan Guaidón väliaikaiseksi presidentiksi ja kiristi öljysektoriin liittyviä toimia (mm. PDVSA-kytkentä) – samalla diplomaattisuhteet käytännössä jäätyivät ja USA veti henkilöstöä pois suurlähetystöstä. 2017-2021.state.gov+3Federal Register+32017-2021.state.gov+3
Viime kuukausina jännite on noussut jälleen uudelle tasolle, kun Washington on perustellut toimiaan turvallisuus- ja rikossyytteillä (mm. “narco-terror” -kehys) sekä alueellisella vakaudella, ja Caracas sekä osa ulkovalloista on kuvannut USA:n linjaa suvereniteetin loukkaukseksi ja avoimeksi sekaantumiseksi. Näiden pitkien, kerrostuneiden riitojen päälle asettuu nyt tuorein käänne, jota tämä artikkeli käsittelee. reuters.com+2theguardian.com+2
Täysin laiton ihmis-kaappausoperaatio – valtion suvereniteetin räikeä rikkominen
Trumpin omien lausuntojen mukaan Yhdysvallat on iskenyt Venezuelan alueelle ja vienyt maan presidentin vaimoineen pois maasta. Jos valtionjohto voidaan “nappaa ja kuljettaa” ulos suvereenista valtiosta asevoiman avulla, kyse ei ole enää mistään tulkinnanvaraisesta ulkopolitiikasta vaan laittomasta kaappausoperaatiosta: voimankäytöstä ilman mandaattia, ilman suostumusta ja ilman mitään oikeudellista menettelyä. Tällainen toiminta rikkoo suoraan kansainvälisen järjestyksen perustaa, koska se tekee selväksi periaatteen: vahvin voi päättää toisen valtion kohtalosta pelkällä asevoimalla. Siksi tämä ei ole “yksi konflikti muiden joukossa”, vaan vaarallinen ennakkotapaus koko maailmalle – jokaiselle valtiolle, joka kuvittelee suvereniteetin olevan muuta kuin paperia, jos suurvalta päättää toisin. Tästä seuraa väistämättä jännitteiden kasvu, vastatoimet ja epävarmuus: kun säännöt korvataan mielivallalla, seuraava kohde voi olla kuka tahansa.
Trump ja “Venezuelan öljy kuuluu meille”
Trumpin linja on viime aikoina koventunut kohti suoraa öljyretoriikkaa. Hänen lähipiirissään ja häntä tukevissa puheenvuoroissa on esitetty, että Venezuelan öljy “kuuluu heille” ja että Yhdysvaltojen pitäisi ottaa maan öljysektori takaisin hallintaansa. Tämä on toistunut useaan otteeseen viime viikkoina ja se näyttää olevan yhä näkyvämpi osa Trumpin perusteluketjua.
Huumesyytteet vs. öljypuhe – perustavan laatuinen ristiriita narratiivissa
Yhdysvallat on aiemmin perustellut Venezuelaa koskevaa linjaansa huume- ja “narco-terrorismi” -väitteillä. Näitä on viety myös viralliseen oikeusprosessiin Yhdysvalloissa (syytteitä on nostettu jo aiemmin). Kun samaan aikaan puhe kääntyy yhä selvemmin öljyyn ja resurssien “kuulumiseen” Yhdysvalloille, syntyy ilmeinen ristiriita: jos pääsyy olisi huumekauppa, miksi öljy nousee nyt retoriikan kärjeksi. Tämä ristiriita kertoo siitä, että perustelut voivat olla poliittisesti muokattuja tilanteen mukaan.
