Palestiinalaisten olemassaolon kiistäminen – historiallinen analyysi kolonialismin juurista

Politiikka – 18.11.2025

Israelin turvallisuusministeri Itamar Ben-Gvir väitti lauantaina julkaistussa X-kirjoituksessaan, ettei ”ole olemassa sellaista asiaa kuin palestiinalaiset”. Lausunto herätti välittömästi laajaa kansainvälistä huomiota – ei vähiten siksi, että YK:n turvallisuusneuvosto äänestää parhaillaan päätöslauselmasta, jonka tarkoituksena on edistää Palestiinan valtion tunnustamista ja palestiinalaisten itsemääräämisoikeutta.

Ben-Gvirin väite ei ole historiallinen lausunto, vaan poliittinen. Tässä artikkelissa käymme läpi faktapohjan: keitä palestiinalaiset ovat, mitä Israelin moderni valtioprojekti pohjimmiltaan on – ja miksi kansakunnan olemassaolon kiistäminen on tuttu kolonialismin retorinen keino.


1. Kuka on palestiinalainen? – Historiallinen fakta

Palestiinalaiset ovat alueen alkuperäiskansa, jonka juuret ulottuvat tuhansien vuosien taakse.

Faktat:

  • Antiikin kreikkalaiset kutsuivat aluetta Palaistínē
  • Roomalaiset nimesivät provinssin Syria Palaestinaksi vuonna 135
  • Ottomaanien valtakunnassa Palestiina oli selvä hallinnollinen kokonaisuus
  • Brittimandaatin aikana (1920–1948) ”Palestinian” oli virallinen kansallinen identiteetti, joka esiintyi passissa, postimerkeissä ja valuutassa

Näin ollen väite ”keksitystä kansasta” ei kestä historiallista tarkastelua.


2. Moderni Israel – poliittinen projekti, ei muinaisen Israelin jatkumo

Nykyinen Israelin valtio syntyi vasta vuonna 1948, eikä sillä ole institutionaalista jatkumoa muinaiseen Israelin valtakuntaan.

Keskeiset tosiasiat:

  • Moderni Israel syntyi sionistisen liikkeen poliittisena projektina (Herzl 1896 →)
  • Valtion perustajaväestö oli pääosin Euroopasta ja Venäjältä tulleita juutalaisia siirtolaisia
  • Heidän kielensä eivät olleet alueen alkuperäiskieliä
  • Moderni heprea on 1800-luvulla rekonstruoitu kieliprojekti
  • 157 valtiota tunnustaa Palestiinan – enemmän kuin Israelin

On siis ristiriitaista väittää toisten olevan ”keksitty kansa”, kun oma valtiollinen identiteetti on 1900-luvun luomus.


3. Miksi ”palestiinalaisia ei ole” -lausetta käytetään?

Tämä narratiivi ei ole uusi, vaan klassinen kolonialistinen keino:

  • ”Tyhjä maa odottamassa kansaa” (Palestiina, 1900-luku)
  • ”Ei ole olemassa bantukansoja” (Etelä-Afrikan apartheid)
  • ”Uutti manner ilman alkuperäiskansoja” (Amerikka, 1600-luku)

Tarkoitus on aina sama:

Kun kansakunnan olemassaolo kielletään, heidän oikeuksiaan voidaan loukata ilman juridista vastuuta.

Ben-Gvirin lausunto palvelee:

  • siirtokuntien laajentamista
  • Gazan väestön pakkosiirtoja (”vapaaehtoinen maastamuutto”)
  • palestiinalaisten valtiollisen legitimaation romuttamista

4. Kuka on seemiläinen – ja kuka ei?

Termi ”antisemitismi” yhdistetään lännessä juutalaisiin, mutta kielitieteellisesti seemiläisiä ovat:

✔ arabit
✔ juutalaiset
✔ syyrialaiset
✔ aramealaiset
✔ etiopialaiset

Historiallisesti:

**Palestiinalaiset ovat alkuperäisiä seemiläisiä.

Euroopasta tulleet askenasit eivät ole.**

Paradoksaalisesti siis poliittinen väite ”antisemitismistä” kääntyy itseään vastaan, koska palestiinalaisiin kohdistuva rasismi on myös antisemitismiä.


5. Juutalaisuus vs. sionismi – kaksi eri asiaa

On elintärkeää erottaa toisistaan:

  1. Juutalaisuus – Lähi-idän uskonto
  2. Sionismi – 1800-luvun eurooppalainen poliittinen liike

Monet juutalaiset yhteisöt vastustivat aikoinaan sionismia, koska he näkivät sen maallisena, poliittisena hankkeena.

Sionismi ei ole juutalaisuuden synonyymi.
Siksi Israelin valtio ja sen politiikka eivät edusta koko juutalaisuutta.


6. Johtopäätös

Ben-Gvirin lausunto:

”Palestiinalaisia ei ole olemassa”

ei ole historiallinen totuus, vaan poliittinen väline. Sen tarkoituksena on kiistää alkuperäiskansan oikeudet ja normalisoida siirtomaapolitiikka.

Todellisuus on tämä:

✔ Palestiina on ollut olemassa tuhansia vuosia

✔ Palestiinalaiset ovat alkuperäinen seemiläinen kansa

✔ Moderni Israel on 1900-luvun poliittinen projekti

✔ Kansakunnan kiistäminen on klassinen kolonialismin keino

Uutena, vuoden 2025 maailmassa, tämä retoriikka ei kuitenkaan enää peitä tosiasioita.

Vastaa