Kaksoisstandardit työelämässä – Miksi valta vapauttaa huumetesteistä?
Kun tarkastellaan suomalaisen yhteiskunnan rakenteita, kaikkein puhtaimmin eliitin kuplautuminen ja itsensä suojeleminen näkyvät niissä säännöissä, joita sovelletaan valta-asemassa oleviin verrattuna tavallisiin kansalaisiin. Tämä asettaa suomalaisen työelämän räikeään ristiriitaan ja osoittaa syvät kaksoisstandardit. Suomessa on useilla eri ammattialoilla arkipäiväistä rutiinia ja täysin hyväksyttyä valvontaa tarkkailla henkilöstön päihteiden ja huumausaineiden käyttöä. Yksityisyyden suojasta työelämässä annettu laki määrittää tiukat raamit sille, miten työntekijöitä testataan tehtävissä, joissa vaaditaan erityistä tarkkuutta, luotettavuutta tai joissa virheet voivat aiheuttaa merkittäviä riskejä. Liikenteen työntekijät, terveydenhuollon ammattilaiset ja teollisuuden suorittava porras käyvät säännöllisesti seuloissa, koska heidän vastuullaan on ihmishenkiä ja yhteiskunnan kriittisiä toimintoja.
Samaan aikaan maamme korkeinta poliittista valtaa käyttävät kansanedustajat, ministerit ja heidän taustojaan ja narratiivejaan rakentavat johtavat mediatyöntekijät elävät ympäristössä, jossa minkäänlaista päihdevalvontaa ei ole olemassa. Tähän räikeään epäkohtaan ei virallisella taholla ole haluttu millään tavalla puuttua, vaikka julkisessa keskustelussa on perustellusti esitetty vahvoja epäilyksiä ja huomioita siitä, että huumausaineiden käyttö on osa tämän eliittiryhmän arkipäivää. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen laajat jätevesitutkimukset ja tilastot osoittavat, että laittomien aineiden, kuten stimulanttien, käyttö on yleistynyt laajasti kaikissa väestöryhmissä. Ei ole mitään tieteellistä tai tilastollista perustetta olettaa, että poliittinen ja mediakenttä erottuisi tästä kehityksestä jotenkin puhtaampana tai lievempänä kansanosana. Päinvastoin, viitteet osoittavat suunnan olevan täysin toinen.
Tämä havainto kytkeytyy suoraan siihen kognitiivisen dissonanssin stressiin, jonka alla nämä ryhmät joutuvat päivittäin työskentelemään. Kun ihminen on asetettu geopoliittisten jännitteiden, toimituksellisen kurin ja puoluekurin eturintamaan tuottamaan propagandaa ja johtamaan kansalaisia harhaan omien etujensa tai organisaation linjan vuoksi, henkinen paine on poikkeuksellinen. Panoksena on oma toimeentulo, maine ja asema organisaation huipulla. Kun eettinen ristiriita ja julkinen paine ylittävät ihmisen psykologisen sietokyvyn, suorituskykyä ja jaksamista aletaan yhä enenevässä määrin ylläpitää kemiallisesti. Erityisesti stimulanttien ja muiden huumausaineiden käyttö on kasvanut myös niin sanottujen tavallisten työssäkäyvien ja korkeasti koulutettujen keskuudessa, ja se on kiinteä osa modernia suomalaista huumekulttuuria.
Lääketieteellinen ja rikosoikeudellinen tosiasia kuitenkin on, että stimulanttien pitkäaikainen tai runsas käyttö yhdessä kroonisen univajeen kanssa vääristää ihmisen havaintomaailmaa vakavasti. Se laukaisee psyykkisiä oireita, kuten eritasoisia harhakuvia, vainoharhaisuutta ja jopa psykoottista oireilua. Huumausaineiden aiheuttamat harhat ja pelkotilat ovat niiden kokijalle itselleen poikkeuksetta täysin yhtä aitoja ja tosia kuin fyysinen todellisuus. Tästä tilasta käsin toimivat henkilöt muuttuvat yhä enenevässä määrin kykenemättömiksi kokemaan ja arvioimaan todellisuutta sellaisena kuin se objektiivisesti on. Sen sijaan heidän havaitsemansa maailma värittyy stressin ja aineiden luomien suodattimien kautta.
Tämä paljastaa artikkelisarjamme alussa mainitun uutisilmiön todellisen ja vaarallisen taustan. Kun valta-asemassa olevat ihmiset, jotka on vapautettu kaikesta päihdekontrollista, alkavat kärsiä kemikaalien ja eettisen stressin synnyttämistä vainoharhoista, he alkavat nähdä olemattomia uhkia omissa kodeissaan. Mutta koska he istuvat järjestelmän ytimessä, heillä on kyky muuttaa omat henkilökohtaiset mielenterveysongelmansa ja pelkotilansa valtiolliseksi turvallisuuspolitiikaksi ja lakipykäliksi. Lainsäädäntöä, kuten uutta maalittamispuhetta, käytetään poistamaan se uhka, jonka kuplassa elävä eliitti tuntee itsensä ja omien kansalaistensa välillä.
Yhteiskunnallinen riski on valtava, kun valtion ytimessä päätöksiä aletaan tehdä pelon, suojautumisen ja todellisuuspakoisuuden kautta. Sopimusyhteiskunta ei voi kestää tilannetta, jossa tavallista työntekijää valvotaan ankarasti, mutta maata johtava eliitti saa elää omassa laittomuuden ja vainoharhaisuuden suojaamassa kuplassaan. On aika vaatia, että samat säännöt, testit ja vastuut koskevat jokaista, joka käyttää valtaa tässä maassa.
