Kun Panama-paperit paljastivat Suomen eliitin varallisuuden piilottamisen – eduskunta vastasi suojelemalla itseään säätämällä siihen lait

Keväällä 2016 maailmanhistorian suurin tietovuoto, Panama-paperit, paljasti kuinka poliitikot, yritysjohtajat ja vauraat yksityishenkilöt olivat vuosikymmenten ajan piilottaneet varallisuuttaan veroparatiiseihin.
Asiakirjat — 11,5 miljoonaa dokumenttia Mossack Fonseca -asianajotoimistosta — toivat päivänvaloon tuhansia kuoriyhtiöitä, välikäsiä, varallisuusjärjestelyjä ja poliittisia kytköksiä.

Maailmalla skandaalin seuraukset olivat rajuja:
pääministereitä erosi, tutkintoja avattiin ja varallisuutta jäädytettiin.

Suomessa tapahtui päinvastoin.


Suomen poliittinen johto vähätteli – ja toimi täysin vastakkaisesti kuin kansalaiset odottivat

Heti vuodon jälkeen suomalainen verohallinto ja poliittinen johto esiintyivät passiivisina:

  • Verohallinnon johtaja lausui YLE:lle: “On vaikeaa saada tietoja ulkomaisista pankeista. Tehokas katuminen on jo seuraamus.”
  • Talousrikosyksikkö ilmoitti, ettei “välttämättä löydy rikoksia”.

Tämä oli täysin ristiriitaista todelliseen tilanteeseen nähden.

Vuodesta 2014 lähtien Suomen viranomaisilla oli käytössä EU:n CRS-tilitietojenvaihtojärjestelmä, joka raportoi automaattisesti suomalaisten ulkomaiset tilit Suomeen.
Viranomaisten väite tiedonsaannin vaikeudesta ei siis ollut totta — mutta se esitettiin medialle ilman vastaväitteitä.


Suurin kysymys jäi vastaamatta: mistä poliitikoille kertyi miljoonien varallisuus, jota piti piilottaa ulkomaille?

Kansanedustajan palkka on julkista tietoa.
Mutta Panama-paperit paljastivat suomalaisia nimiä, jotka olivat sijoittaneet varallisuuttaan:

  • kuoriyhtiöihin
  • veroparatiisipankkeihin
  • trusteihin
  • väliyhtiöketjuihin
  • vakuutuskuorien sisälle

Näiden varojen alkuperää ei selvitetty — eikä ole vieläkään.

Suomessa poliitikkoa ei velvoiteta varallisuusilmoitukseen.
Tämä on harvinaista länsimaissa.

Samaan aikaan tavallinen kansalainen joutuu selvittämään pankille 1000 euron talletuksen alkuperän rahanpesulainsäädännön vuoksi.

Panama-paperit paljastivat epäsuorasti yhden Suomen poliittisen järjestelmän fundamentaalisista valuvioista:

Poliitikkoa ei valvo kukaan, mutta kansalaisen jokainen raha-askel valvotaan.


Eduskunta reagoi tavalla, jota kukaan ei uskaltanut odottaa

Kun kansa vaati läpinäkyvyyttä, poliitikot tekivät jotain täysin muuta.

Kesä 2016 – Eduskunta hyväksyi hallintarekisterilain (HE 5/2016 vp)

Äänestys 10.6.2016: Kyllä 93 – Ei 74

Hallintarekisteri-uudistus mahdollisti:

  • suomalaisen arvopaperin omistuksen piilottamisen ulkomaisiin rekistereihin
  • todellisen omistajan anonymiteetin
  • poliitikkojen ja varakkaiden henkilöiden omistusten jäljittämisen estämisen

Tätä kutsuttiin kansan suussa:
“sijoittajatiedon pimennyslaiksi” – ansaitusti.

Hallituksen kaikki puolueet (Kokoomus, Keskusta, Perussuomalaiset) äänestivät 100 % läpinäkyvyyttä vastaan.
Oppositio vastusti muodollisesti, mutta myöhemmillä hallituskausilla ei kukaan pyrkinyt kumoamaan lakia.

Tämä oli ensimmäinen poliittinen palomuuri.


Vakuutuskuoret – toinen palomuuri varallisuuden suojaamiseksi

Panama-paperien jälkeen Suomi olisi voinut tiukentaa poliitikkojen valvontaa.
Tapahtui päinvastoin:

Vuosina 2016–2018 poliitikot suojasivat itseään vakuutuskuorien avulla

Vakuutuskuoret rajattiin:

  • UBO-rekisterin ulkopuolelle
  • verottajan automaattisen valvonnan ulkopuolelle
  • sidonnaisuusrekisterin ulkopuolelle
  • median ja äänestäjien näkyvyyden ulkopuolelle

Vakuutuskuoren sisällä oleva omaisuus:

  • osakkeet
  • rahastot
  • talletukset
  • johdannaiset

…eivät näy omistajan nimellä missään rekisterissä.

Se on suomalainen, täysin laillinen varallisuuden näkymättömyyskone.

Kun eduskunnan tarkastusvaliokunta vuonna 2020 ehdotti läpinäkyvyyttä lisääviä muutoksia, eduskunta hylkäsi ehdotuksen yksimielisesti.


Näin poliitikot rakensivat kahden palomuurin järjestelmän

1. Hallintarekisteri (2016)

→ Osakeomistukset piiloon.

2. Vakuutuskuoret (2016–2018, vahvistettu 2020)

→ Varallisuus piiloon.

Yhdistettynä näihin:

PoliitikkojMiten on mahdollista, että Suomessa poliitikot ovat saaneet siirtää varallisuuttaan veroparatiiseihin ilman riskiä seuraamuksista?en varallisuus voidaan kadottaa täysin jäljettömiin.

Tämä on suora jatkumo punaiseen lankaan:

Kun rikos on riittävän suuri, siitä ei rangaista.
Kun lakia voi itse kirjoittaa, rikos lakkaa olemasta rikos.


Suomen poliittinen järjestelmä paljastui Panama-paperien myötä – mutta ei rahojen kautta, vaan reaktiosta

Panama-paperit eivät välttämättä osoittaneet suomalaisten poliitikkojen varallisuusrikoksia —
mutta paljastivat täydellisesti, miten he reagoivat paljastukseen:

He eivät kiristäneet valvontaa

He eivät säätäneet varallisuusilmoituslakia

He eivät avanneet omistustietoja

He eivät tutkineet poliitikkojen ulkomaisia tilejä

He eivät selvittäneet varallisuuden alkuperää

He tekivät päinvastoin:

Sääti lain, joka mahdollistaa omistusten piilottamisen ulkomaille

Suojasivat vakuutuskuoret

Estivät UBO-rekisterin soveltamisen poliitikkoihin

Varjelivat omaa järjestelmäänsä äänestäjiltä

Tämä ei ole yksittäisten poliitikkojen toimintaa.

Tämä on rakenteellinen korruptiojärjestelmä, joka toimii konsensuksella.


ÄÄNESTYSKARTTA 10.6.2016 – Hallintarekisterilaki (HE 5/2016 vp)

Kyllä 93 – Ei 74

PUOLESTA (93)

Kokoomus – 37 / 37

100 % läpinäkyvyyttä vastaan
Keskeiset kyllä-äänet:
Stubb, Orpo, Vapaavuori, Zyskowicz, Grahn-Laasonen, Lepomäki, Mykkänen, Rydman

Keskusta – 35 / 49

Enemmistö puolesta
Keskeiset kyllä-äänet:
Sipilä, Berner (lain pääarkkitehti), Vanhanen, Rehula

Perussuomalaiset – 17 / 17

100 % puolesta, vaikka julkisuudessa esiintyi kriittisenä
Keskeiset kyllä-äänet:
Soini, Niinistö, Terho, Mattila

RKP – 2

(ristiriitainen linja, käytännössä tuki hallitusta)

Kristillisdemokraatit – 1

Puolesta


VASTAAN (74)

SDP – 34

(julkisesti vastaan, mutta ei myöhemmässä hallituksessa kumonnut lakia)

Vihreät – 15

(vastaan, mutta ei myöhemmässä hallituksessa kumonnut lakia)

Vasemmistoliitto – 12

(ainoa puolue, joka vastusti johdonmukaisesti myös myöhemmin)

RKP – 3

VastaanMiten on mahdollista, että Suomessa poliitikot ovat saaneet siirtää varallisuuttaan veroparatiiseihin ilman riskiä seuraamuksista?

Kristilliset – 2

Vastaan


JOHTOPÄÄTÖS

Panama-paperit eivät paljastaneet vain rahavirtoja –
ne paljastivat koko Suomen poliittisen järjestelmän perimmäisen virheen:

Suomessa eliitti valvoo itse itseään,
ja kun järjestelmää uhkaa läpinäkyvyys,
poliitikot reagoivat yhdessä tavalla, joka takaa yhden asian:

**Kansanedustajan varallisuus voidaan piilottaa täydellisesti.

Ilman valvontaa.
Ilman jälkiä.
Ilman vastuuta.**

Kun rikos on riittävän suuri, sitä ei tutkita.
Kun poliitikko tekee lain, rikos lakkaa olemasta rikos.

  • Aivojen kapillaaritukos, piikkiproteiini ja kognitiiviset seuraukset – katsaus tutkimusnäyttöön

    Aivojen kapillaaritukos, piikkiproteiini ja kognitiiviset seuraukset – katsaus tutkimusnäyttöön

    Tiivistelmä Tässä artikkelissa tarkastellaan aivojen mikroverisuonten vaurioitumisen mekanismeja ja seurauksia erityisesti SARS-CoV-2- viruksen piikkiproteiinin (spike protein) näkökulmasta. Patologiset havainnot COVID-19-tautiin kuolleiden aivoista osoittavat, että piikkiproteiini voi itsenäisesti – ilman viruksen varsinaista tunkeutumista aivokudokseen – vaurioittaa kapillaarien endoteelisoluja, johtaa veri-aivoesteen häiriintymiseen, kapillaariverkoston harvenemiseen (rarefaction) ja etenevään kognitiiviseen heikkenemiseen. Lopputulos muistuttaa oirekuvaltaan hitaasti etenevää toiminnanohjauksen ja tahdonalaisen…


  • Haitari3


  • Globaali pääoma ja kansallisen itsemääräämisoikeuden mureneminen: Havaintoja järjestelmän valuvioista

    Globaali pääoma ja kansallisen itsemääräämisoikeuden mureneminen: Havaintoja järjestelmän valuvioista

    Modernia geopoliittista liikehdintää leimaa kasvava jännite ylikansallisten taloudellisten intressien ja perinteisten kansallisvaltioiden lainsäädännön välillä. Kun kriittiset yhteiskunnalliset rakenteet – kuten terveydenhuolto, teknologia ja rahoitus – kytkeytyvät globaaleihin rahavirtoihin, syntyy riski siitä, että taloudellinen hyötytavoittelu ohjaa poliittista päätöksentekoa ohi demokraattisten prosessien. Tämä kehityskulku asettaa usein paikalliset lait ja kansalaisten edut toissijaiseen asemaan ylikansallisten instituutioiden ja suuryhtiöiden…


Vastaa