Keväällä 2016 maailmanhistorian suurin tietovuoto, Panama-paperit, paljasti kuinka poliitikot, yritysjohtajat ja vauraat yksityishenkilöt olivat vuosikymmenten ajan piilottaneet varallisuuttaan veroparatiiseihin.
Asiakirjat — 11,5 miljoonaa dokumenttia Mossack Fonseca -asianajotoimistosta — toivat päivänvaloon tuhansia kuoriyhtiöitä, välikäsiä, varallisuusjärjestelyjä ja poliittisia kytköksiä.
Maailmalla skandaalin seuraukset olivat rajuja:
pääministereitä erosi, tutkintoja avattiin ja varallisuutta jäädytettiin.
Suomessa tapahtui päinvastoin.
Suomen poliittinen johto vähätteli – ja toimi täysin vastakkaisesti kuin kansalaiset odottivat
Heti vuodon jälkeen suomalainen verohallinto ja poliittinen johto esiintyivät passiivisina:
- Verohallinnon johtaja lausui YLE:lle: “On vaikeaa saada tietoja ulkomaisista pankeista. Tehokas katuminen on jo seuraamus.”
- Talousrikosyksikkö ilmoitti, ettei “välttämättä löydy rikoksia”.
Tämä oli täysin ristiriitaista todelliseen tilanteeseen nähden.
Vuodesta 2014 lähtien Suomen viranomaisilla oli käytössä EU:n CRS-tilitietojenvaihtojärjestelmä, joka raportoi automaattisesti suomalaisten ulkomaiset tilit Suomeen.
Viranomaisten väite tiedonsaannin vaikeudesta ei siis ollut totta — mutta se esitettiin medialle ilman vastaväitteitä.
Suurin kysymys jäi vastaamatta: mistä poliitikoille kertyi miljoonien varallisuus, jota piti piilottaa ulkomaille?
Kansanedustajan palkka on julkista tietoa.
Mutta Panama-paperit paljastivat suomalaisia nimiä, jotka olivat sijoittaneet varallisuuttaan:
- kuoriyhtiöihin
- veroparatiisipankkeihin
- trusteihin
- väliyhtiöketjuihin
- vakuutuskuorien sisälle
Näiden varojen alkuperää ei selvitetty — eikä ole vieläkään.
Suomessa poliitikkoa ei velvoiteta varallisuusilmoitukseen.
Tämä on harvinaista länsimaissa.
Samaan aikaan tavallinen kansalainen joutuu selvittämään pankille 1000 euron talletuksen alkuperän rahanpesulainsäädännön vuoksi.
Panama-paperit paljastivat epäsuorasti yhden Suomen poliittisen järjestelmän fundamentaalisista valuvioista:
Poliitikkoa ei valvo kukaan, mutta kansalaisen jokainen raha-askel valvotaan.
Eduskunta reagoi tavalla, jota kukaan ei uskaltanut odottaa
Kun kansa vaati läpinäkyvyyttä, poliitikot tekivät jotain täysin muuta.
Kesä 2016 – Eduskunta hyväksyi hallintarekisterilain (HE 5/2016 vp)
Äänestys 10.6.2016: Kyllä 93 – Ei 74
Hallintarekisteri-uudistus mahdollisti:
- suomalaisen arvopaperin omistuksen piilottamisen ulkomaisiin rekistereihin
- todellisen omistajan anonymiteetin
- poliitikkojen ja varakkaiden henkilöiden omistusten jäljittämisen estämisen
Tätä kutsuttiin kansan suussa:
“sijoittajatiedon pimennyslaiksi” – ansaitusti.
Hallituksen kaikki puolueet (Kokoomus, Keskusta, Perussuomalaiset) äänestivät 100 % läpinäkyvyyttä vastaan.
Oppositio vastusti muodollisesti, mutta myöhemmillä hallituskausilla ei kukaan pyrkinyt kumoamaan lakia.
Tämä oli ensimmäinen poliittinen palomuuri.
Vakuutuskuoret – toinen palomuuri varallisuuden suojaamiseksi
Panama-paperien jälkeen Suomi olisi voinut tiukentaa poliitikkojen valvontaa.
Tapahtui päinvastoin:
Vuosina 2016–2018 poliitikot suojasivat itseään vakuutuskuorien avulla
Vakuutuskuoret rajattiin:
- UBO-rekisterin ulkopuolelle
- verottajan automaattisen valvonnan ulkopuolelle
- sidonnaisuusrekisterin ulkopuolelle
- median ja äänestäjien näkyvyyden ulkopuolelle
Vakuutuskuoren sisällä oleva omaisuus:
- osakkeet
- rahastot
- talletukset
- johdannaiset
…eivät näy omistajan nimellä missään rekisterissä.
Se on suomalainen, täysin laillinen varallisuuden näkymättömyyskone.
Kun eduskunnan tarkastusvaliokunta vuonna 2020 ehdotti läpinäkyvyyttä lisääviä muutoksia, eduskunta hylkäsi ehdotuksen yksimielisesti.
Näin poliitikot rakensivat kahden palomuurin järjestelmän
1. Hallintarekisteri (2016)
→ Osakeomistukset piiloon.
2. Vakuutuskuoret (2016–2018, vahvistettu 2020)
→ Varallisuus piiloon.
Yhdistettynä näihin:
PoliitikkojMiten on mahdollista, että Suomessa poliitikot ovat saaneet siirtää varallisuuttaan veroparatiiseihin ilman riskiä seuraamuksista?en varallisuus voidaan kadottaa täysin jäljettömiin.
Tämä on suora jatkumo punaiseen lankaan:
Kun rikos on riittävän suuri, siitä ei rangaista.
Kun lakia voi itse kirjoittaa, rikos lakkaa olemasta rikos.
Suomen poliittinen järjestelmä paljastui Panama-paperien myötä – mutta ei rahojen kautta, vaan reaktiosta
Panama-paperit eivät välttämättä osoittaneet suomalaisten poliitikkojen varallisuusrikoksia —
mutta paljastivat täydellisesti, miten he reagoivat paljastukseen:
He eivät kiristäneet valvontaa
He eivät säätäneet varallisuusilmoituslakia
He eivät avanneet omistustietoja
He eivät tutkineet poliitikkojen ulkomaisia tilejä
He eivät selvittäneet varallisuuden alkuperää
He tekivät päinvastoin:
Sääti lain, joka mahdollistaa omistusten piilottamisen ulkomaille
Suojasivat vakuutuskuoret
Estivät UBO-rekisterin soveltamisen poliitikkoihin
Varjelivat omaa järjestelmäänsä äänestäjiltä
Tämä ei ole yksittäisten poliitikkojen toimintaa.
Tämä on rakenteellinen korruptiojärjestelmä, joka toimii konsensuksella.
ÄÄNESTYSKARTTA 10.6.2016 – Hallintarekisterilaki (HE 5/2016 vp)
Kyllä 93 – Ei 74
PUOLESTA (93)
Kokoomus – 37 / 37
100 % läpinäkyvyyttä vastaan
Keskeiset kyllä-äänet:
Stubb, Orpo, Vapaavuori, Zyskowicz, Grahn-Laasonen, Lepomäki, Mykkänen, Rydman
Keskusta – 35 / 49
Enemmistö puolesta
Keskeiset kyllä-äänet:
Sipilä, Berner (lain pääarkkitehti), Vanhanen, Rehula
Perussuomalaiset – 17 / 17
100 % puolesta, vaikka julkisuudessa esiintyi kriittisenä
Keskeiset kyllä-äänet:
Soini, Niinistö, Terho, Mattila
RKP – 2
(ristiriitainen linja, käytännössä tuki hallitusta)
Kristillisdemokraatit – 1
Puolesta
VASTAAN (74)
SDP – 34
(julkisesti vastaan, mutta ei myöhemmässä hallituksessa kumonnut lakia)
Vihreät – 15
(vastaan, mutta ei myöhemmässä hallituksessa kumonnut lakia)
Vasemmistoliitto – 12
(ainoa puolue, joka vastusti johdonmukaisesti myös myöhemmin)
RKP – 3
VastaanMiten on mahdollista, että Suomessa poliitikot ovat saaneet siirtää varallisuuttaan veroparatiiseihin ilman riskiä seuraamuksista?
Kristilliset – 2
Vastaan
JOHTOPÄÄTÖS
Panama-paperit eivät paljastaneet vain rahavirtoja –
ne paljastivat koko Suomen poliittisen järjestelmän perimmäisen virheen:
Suomessa eliitti valvoo itse itseään,
ja kun järjestelmää uhkaa läpinäkyvyys,
poliitikot reagoivat yhdessä tavalla, joka takaa yhden asian:
**Kansanedustajan varallisuus voidaan piilottaa täydellisesti.
Ilman valvontaa.
Ilman jälkiä.
Ilman vastuuta.**
Kun rikos on riittävän suuri, sitä ei tutkita.
Kun poliitikko tekee lain, rikos lakkaa olemasta rikos.

-
Kuplansa vangit osa 4. – Ylpeät – Sateenkaaren Pää

Kaksoisstandardit työelämässä – Miksi valta vapauttaa huumetesteistä? Kun tarkastellaan suomalaisen yhteiskunnan rakenteita, kaikkein puhtaimmin eliitin kuplautuminen ja itsensä suojeleminen näkyvät niissä säännöissä, joita sovelletaan valta-asemassa oleviin verrattuna tavallisiin kansalaisiin. Tämä asettaa suomalaisen työelämän räikeään ristiriitaan ja osoittaa syvät kaksoisstandardit. Suomessa on useilla eri ammattialoilla arkipäiväistä rutiinia ja täysin hyväksyttyä valvontaa tarkkailla henkilöstön päihteiden ja huumausaineiden…
-
Kuplansa vangit osa 3. – KKO:n Suoja Aseen käyttö – Maalittaminen

Maalittaminen kilpenä – Kun kansalaisen oikeustaju uhkaa virkamiehen rauhaa Kun Korkein oikeus avasi portit uudenlaisille häirinnän ja vainoamisen tulkinnoille, valtiollinen ja viranomaiskoneisto sai käsiinsä juuri sellaisen aseen, jota se oli kuplansa suojaksi kaivannut. Erityisen selvästi tämä institutionalisoitu suojareaktio näkyy silloin, kun suuri yleisö pöyristyy aidoista ja videolle tallentuneista virkavirheistä. Tuoreena ja karuna oppikirjaesimerkkinä tästä toimii…
-
Kuplansa vangit osa 2. – KKO Kuplan Turvainstituutiona

Oikeuslaitos kuplan suojana – Miten laillisista twiiteistä leivottiin vankeustuomio Kun poliittisen eliitin kokema sisäinen paine, kognitiivinen dissonanssi ja mureneva henkinen kestävyys alkavat näkyä julkisuudessa, järjestelmä tarvitsee suojakseen juridisia muureja. Esimerkkitapaus Jessika Aro Vs. Johan Bäcman Suomessa tämän institutionalisoidun suojelun peruskiveksi on muodostunut Korkeimman oikeuden ratkaisu numero kaksituhattakaksikymmentäkaksi kahdeksan, joka tunnetaan julkisuudessa toimittaja Jessikka Aron ja…
